Viime sunnuntai oli raskas päivämeidän perheellemme. Meidän ensimmäinen koiramme, Iso Rakkautemme, Timi siirtyi ajasta ikuisuuteen. :( Timi ehti viettää huhtikuussa vielä 15-vuotispäiviään ja oli loppuun asti meidän iloksemme terve koira.
Lauantaina Timi sai hoippumis/ryntäily-kohtauksen, jonka jälkimainingeissa oli huonovointinen, mutta kotinesteytyksellä ja ruualla tokeni ihan entiselleen muutamassa tunnissa. Ajattelimme, että nestevajausta ja haimme apteekista asianmukaisia tarpeita. Illalla Timi vielä halusi lenkille ja yö meni ihan rauhassa ja normaalisti. Sunnuntaiaamuna Timi sai kuitenkin uuden "kohtauksen" eikä enää sen jälkeen päässyt nousemaan ylös ja oli silmin nähden huonovointinen. Kaksinkertainen kipulääkeannostuskaan ei saanut sitä liikkeelle eikä sille maistunut vesi tai ruoka. Kaksinkertaisen kipulääkeannostuksen jälkeen se sentään nukkui tovin - koko ajan joku meistä vierellään. Olikin sitten enää vain ajan kysymys, että milloin saisimme jonkun paikalle päästämään rakkaan Ystävän viimeiselle matkalleen.
Ja niin lähti Timi, maailman lempein koira, sepelkyyhkyn huhuillessa pihakuusessa, omien ihmistensä ympäröimänä leppeän kesätuulen matkaan.
Timi jätti jälkeen suuret saappaat, mutta myös hienon perinnön. Sopuisampaa laumakoiraa sai hakea ja sen esimerkin se vuorollaan opetti kullekin meidän ison laumamme jäsenelle. Se perintö toivottavasti kantaa vielä pitkälle. Timiä ihan ikuisesti ikävöiden ja suuresti kunnioittaen... <3
