Kylläpä oli eilen ihana puolipäivä, kun ekstempore tuli meillä 4kk ikään asunut Pikkuketun Repolainen Jonna omistajansa kanssa kylään! Repoa on aina niin ihana nähdä, se on koira mun mieleeni - etenkin luonteensa puolesta. <3 Repo heittäytyi pennuksi kuten aina, kun se palaa kasviksen luo. Se ensi töikseen kävi mielistelemässä pojat aidan takana - sen pentuaikaiset oppi_sedät, jotka näyttävät pysyvän Revon mielessä aina yhtä cooleina. ;)

Erityisen tyytyväinen olin siitä, että kaikki pojat tulivat edelleen hyvin juttuun. Ripa ja Repo juoksivat keppien kanssa sen minkä helteeltä jaksoivat. Toisinaan vaan hengailivat vierekkäin nurmikolla. Risto ei voinut millään käsittää Revon pakkomiellettä kuopia vesiämpäriä etutassuillaan. Kuka nyt tassunsa vapaaehtoisesti kastelisi, mietti Risto! ;D Repo on vesipeto.

Tässä pari kuvaa Revosta(n. 2,5v.) ennen kuin päästettiin pojat yhteen ja Revosta tuli märkä. (Tosin, oli se käynyt juuri aamupäivällä Luukissa uimassa.)