Jahans! Onpas siitä aikaa, kun olen tänne viimeksi kirjoittanut. Enpä meinaa keksiä edes mistä aloittaa. Talvi on ollut ilmeisen kiireinen. Muun ohessa ollaan vähän kolattu lunta ja sitten vielä kolattu lunta. ;))

Risto kävi mun kanssa koko talven maaliskuuhun asti Koirakoulu Vision koulutuksessa - opiskeltiin molemmat naksutinkoulutusta eikä se voisi upota tuohon koiraan paremmin! Risto muuttui muutenkin talven aikana tasapainoisemmaksi ja tyytyväisemmäksi. Iloisempikin se on, nyt kun tajuaa mitä siltä haluaan. Ts. kun olen vihdoin tajunnut opettaa asiat sille juurta jaksaen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Itseänikin puri naksukärpänen - harmi vain, ettei ollut rahaa jatkaa enää kesään. Kurssin päätteeksi kuin valmistusjaislahjaksi Ristosta tuli kastraattiuros. Enpä etukäteen tiennyt miten oikea päätös se oli! Ristosta on kuoriutunut takakireän tyypin alta suhteellisen leppoisa kaveri. Opittuja huonoja tapojahan tämä operaatio ei ikävä kyllä pyyhi, mutta on helpompi jatkaa koulutusta - varsinkin, kun ruokakin on TÄRKEÄ asia. ;))

Eppu kunnostautui syksyllä venyttämään mun lompakon nyörejä, kun sen nenästä tähystettiin(á 1000€) kymmensenttinen ruohon pätkä, jota ensin hoidettiin nenäpunkkitartuntana alkusyksy aika hyvällä hinnalla(kuuden koiran nenäpunkkilääkitykset). Ihme kyllä Eppu selvisi 4h narkoosista hengissä - ei niin selvää kahdeksan vuotiaalle sydän-maksavikaiselle! Samalla tehtiin sydämeen perusteellinen tutkimus ja siellä on kaikki ennallaan. Eli ei merkkejä vajaatoiminnasta mikä oli paras uutinen ikinä. <3 Eppu ei kuitenkaan jättänyt lekurireissujaan tähän vaan kk tähystyksen jälkeen se alkoi taas nieleskellä ja kakoa. Tällä kertaa löytyi rauhoituksessa ärhäkkä nielu-/kurkunpääntulehdus, joihin saatiin vielä ärhäkämpi ab-kuuri. Tämän episodin jälkeen huomioni vihdoin kiinnittyi Epun liikkumiseen, joka oli koko syksyn ajan ollut vähän jäykempää kuin yleensä. En tosin ollut päässyt sitä hieromaankaan, kun sillä oli koko ajan joku lääkekuuri päällä, mutta silti halusin tutkia asiaa. Kun veronpalautukset tulivat, niin Epulle varattiin aika röntgeniin. Sinne meni palautukset sen siliän tien, mutta tulipahan otettuakoirasta n.25 kpl kuvia. Oikeastaan melkein koko koira kuvattiin ja pari pientä asiaa löydettiin: oikeassa ranteessa sisäpuolella kulumaa(johtunee Epun hieman pihdeistä ranteista), seitsemännen rintanikaman jälkeisessa välissä voi olla "jotakin" (alkavat välilevytyrä? Magneettikuvissa selviäisi enemmän, mutta se ei ole akuuttiasia) sekä ristiluun ensimmäisen nikaman katto on hieman painunut. Tämä jälkimmäinen on kuulemma aika tyypillistä sakemanneilla, eläinlääkärin sanojen mukaan eikä välttämättä aiheuta minkäänlaisia oireita.

Ennen kuvauksia Eppu aristi taivutuksissa oikeaa rannetta, oikeaa kinnerniveltä ja Epun takajalkojen asentotunto oli heikentynyt(voi viitata pelkkiin lihasperäisiin ongelmiinkin). Epäilen, että sen asentotunto on ollut heikko koko sen iän - jo osteopaatti vuonna 2004 kyseli onko kyseessä perätilapentu (ja kyllä on mahdollisesti), joilla usein tapaa heikentynyttä motoriikkaa takapäässä.Ja tämähän on Epun elämäntarina - neljä vasenta jalkaa. Viisi vuotiaana se jopa oppi seisomaan puunrungon päällä! ;) No tämä Epusta, joka on menossa akupunktioon rannekulumansa vuoksi kunhan vain saan aikaiseksi sen järjestää. Magneettikuvaus(á ~700€)  jää odottamaan lottovoitto, koska asia ei ollut akuutti. Eppu on myös kärsinyt närästyksestä ja saanut siihen säännöllisesti kuureja - tämäkin asia on varmasti vaivannut sitä jo vuosia.

Noin muuten elämä juoksee Iitan tahtiin, joka puhua pulputtaa kaksivuotiaan tavoin kuin moottoriturpa. Fyysinen vauhti on vähintään yhtä kova. Pihahommat ovat myös alkaneet ja tänä vuonna onkin varsin kunnianhimoinen tavoite ulkotöiden osalta. *puuh* Mutta eipä tässä hätää. Aurinko paistaa, tilhet ruokailevat katajassa, rahat on loppu ja koirat voivat tällä hetkellä hyvin!