Eilen vietettiin meidän lauman kuopuksen, Risto Reippaan, syntymäpäiviä. Ripa täytti jo 4-vuotta ja sitä juhlittiin pihalla koko päivä heittelemällä koirille keppejä, palloja ja Riston lempilelua - vesinokkaeläintä. Epunkin mielestä parhaat synttärit ikinä - sai hakea palloa ja PALJON. ;))
Risto on ollut koira, joka on opettanut minulle kaikista eniten koirien sielunelämästä. Juuri siitä vivahteikkaasta puolesta. Siitä joka useimmilla ihmisillä jää kokonaan huomaamatta - vaivihkaisia huulten lipomisia, poispäin vilkaisuja yms. Jossei näitä Riston elämässä huomioi millään asteella, alkaa kapuloita tippumaan rattaisiin. Siinä missä pörröt rauhoittelevat, Risto sulkee luukut täysin ja tekee oman maalaisjärkensä mukaisesti. Ja se maalaisjärki harvemmin on kohdannut omaani. ;)) Minulta on mennyt monta vuotta siihen, että tajuaisin Riston sielunelämää edes tyydyttävästi; mutta nyt kun Pandoran lippaan kansi on alkanut minulle avautua en voi olla ihastelematta. <3
Risto on kova koira, joka ei muistele pahalla ikäviä asioita; muttei myöskään sen takia opi mitään kovin nopeasti. Vaikka muuten oikein älykäs onkin. Tämän ominaisuutensa vuoksi Riston koulutus on saanut vähemmän panostusta kuin olisi ollut tarpeen siinä missä pörröille on riittänyt pari hassua toistoa ja homma on alkanut sujumaan sen jälkeen melkein kuin itsestään. Olisi vaatinut koulututtajalta pitkäjänteisyyttä ja paneutumista enemmän, jotta tietyt huonot tavat olisivat jääneet oppimatta. Kun Riston jotain oppii, ja paras keino siihen on naksutin, Risto kyllä suorittaa saamansa käskyt ihailtavan tunnollisesti - lähes konemaisesti. Riston pitää vain opetusvaiheessa saada pilkun tarkat tiedot siitä mitä halutaan - mikään suurpiirteinen koulutus ei tuo mitään tulosta.
Kovana koirana ja koirana, jolla on taipumusta luontaiseen aggressioon(enkä tarkoita tällä ihmisten puremista tms.), Ristoon ei toimi laumanjohtajan murahdukset tai mulkaisut. Paras keino on jättää kaikki väärät toiminnot huomiotta, ne mitkä suinkin pystyy. Ja sen jälkeen palkita halutusta. Tämä on sen paras keino, sillä Risto on erittäin ohjaajapehmeä koira, joka ei kestä ohjaajalta oikeastaan juuri mitään panostusta/paneistamista. Muuten paksahtaa luukut kiinni. Siinä missä pörröt luimistelevat huomautuksilleni ja ottavat onkeensa, Ripa toteaa minut vaaralliseksi, heittäytyy suureleisesti maahan, mielistelee ja seuraavan vastaavan tapahtuman tullessa eteen, se on entistä paineistuneempi ja räjähdysherkempi.
Oman lisänsä tähän Pandoran lippaaseen tuo Riston suuri puolustushalu. Kaikki mikä koetaan uhkana, hoidellaan puolustushalulla sakemannimaiseen tapaan. Ja taistelutahto varmistaa, ettei koneesta lopu löpö ihan seuraavan kulman takana! Eli jos minä sätin Ristoa ja lisään sillä tilanteeseen painetta ja uhkaa, hommat menevät vain enemmän väärään suuntaan. Mitä enemmän hermostun ja pidän koiraa kukkoilevana, sitä syvemmälle suohon tarvon tilannetta.
Risto on etikettikoira. Se noudattaa itse hyvin pikkutarkasti koirien etikettiä ja myös vaatii sitä muiltakin - sekä ihmisiltä että koirilta ympärillään. Omiltaan Risto sietää hyvin paljon, vierailta ei niinkään. Kohteliaisuus ennen kaikkea! ;) Tämä on tuonut monia mielenkiintoisia tilanteita elämäämme, emmekähän voi koiraa niistä syyttää. Ihmiset osaavat joskus olla niin kömpelöitä koirien kanssa eikä ristomainen sänttikoira voi sitä ymmärtää.
Mitä enemmän huomaan Ristoa ja myös sen omia kontaktinottoja minuun, sitä parempi on tilanteemme. Mitä vähemmän hermoilen ja kiristelen hampaita, häpeilen ja häpeissäni puran koiraan kaiken sen tunteen; sitä paremmin menee. Minun pitää olla se ehdoton kallio, johon Risto voi luottaa. Vasta sen jälkeen myös minun ääneni lasketaan äänestykseen mukaan. Eikähän kyse ole johtajuudesta vaan ihan pelkästään luottamuksesta. Aika itsestään selvää, kun sen näin pistää; mutta ihmeellisen vaikea tajuta tilanteiden ja ongelmien keskellä. ;D
Niin tai näin, tämä Pandoran lipas on ollut nämä neljä vuotta hyvin kiehtova ja koukuttava asia. Tuossa koirassa on potentiaalia vaikka mihin ja se näkyy. En malta odottaa mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan ja nautimme yhdessä elämästä. Riipaiseva Riiraa, näin me kasvattajan kanssa totesimme Ristosta jo pentuna. <3 Risto on sydäntä särkevän uskollinen ja rehellinen kumppani!
Tässä vielä muutama kuva bileistä ja nelivuotiaasta Ristosta:
