Mä ajattelin, että koska viimeksi ollaan tottisteltu ehkä vuosi(?) sitten eikä silloinkaan ole ollut kuin yksi toinen koira paikalla, niin saatetaan olla hieman vihreitä. :D Mutta mitä vielä! Kanda nyt on koira tyyliin "opettajalle omena", se rillipäinen eturivin hikipinko, joka viittaa koko ajan. Maailman hellyyttävin osaaja. <3 Kanda on tiivis suorittaja.

Risto on yllättänyt viime aikoina mut positiivisesti. Lammaspaimennus oli huippu, ja eilen se oli lunki ja iloinen yhdessä puuhaaja. Eihän se paljon osaa, mutta se minkä osaa se tekee suurella sydämellä. <3 Ja miten hienosti se hillitsi itsensä hyvin testosteronipitoisessa "uroskehässä", joka koostui noin kymmenestä muusta uroksesta.

Lopuksi käytiin vielä lenkillä. Käveltiin rintarinnan toisen porkkisuroksen kanssa, joka ryki koko ajan haistelemaan poikia. Riston häntä ei edes noussut tämän kaverin hyväntahtoisista lähentymisyrityksistä, vaikka normaalisti Ripa ei moisista oikein välittäisi. Se ei tainnut pitää kaveria juuri minään. Tulipas hyvä mieli reissusta! Eikä vähiten ollut ihanaa nähdä samanmielisiä tuttuja ja tuntemattomiakin ihmisiä. :)

Niin ja nähtiin me Riston siskokin. Viimeksi ollaan Cumma nähty Hyvinkäällä näyttelyssä neljä vuotta sitten vuotiaana. Outi otti siskosta ja veljestä perhepotretinkin tai pari. ;) Cumma on vielä sisaruksista ollut aina eniten Riston näköinen, joten en malta odottaa näkeväni kuvat!

Koiria meillä oli mukana Risto, Kanda ja Noona oli Thowran kanssa. Oli ihanaa nähdä koirien syttyvän hommalle ja todella mielenkiintoista oli nähdä koirien ensireaktiot aidassa. Kandan arvelinkin olevan ihan pätevä kaveri ja niin se olikin. Sillä on ihan synnynnäisesti taakse kiertäminen ja nimenomaan ulkokautta kierto. Toisella kierroksella vähän Kandankin kierrokset nousivat turhaan ja muutaman kerran kutitteli lampaiden persvilloja. ;)) Mutta hienosti poika teki hommia ja haki mulle karkulaiset takaisin. Kuuntelikin hienosti.

Risto oli todella kiinnostava. Ajattelin, että painattaa täysin aivottomana lampaiden perässä, mutta se olikin aika varovainen ens alkuun. Kyllähän sillä saalisvietti sykähti, kun lampaat lähtivät lipettiin, mutta niin vain aivot siltikin pysyivär perässä! Ristokin oppi nopeasti miten lampaat kootaan ja mikä on homman nimi. Eriylpeä ole siitä, että Ristolla korvat säilyivät päässä. Ensimmäisen paimennuskerran jälkeen Risto kulki pihalla kuin elvis. Häntä rennosti alhaalla, korvat luimussa ja pää pystyssä se käveli kaikkien koirien ohi kuin ei näkisikään niitä. "Mä olen niin kingi" se tuntui huokuvan ja oli selvästi tyytyväinen itseensä. <3 <3

Muita koirakkoja mukana oli Aikki Piin(Ripan veli) ja Rhoon kanssa, Hanna Hemmon(Ripan puoliveli) kanssa, Viekku emäntiensä kera sekä Cohkka ja Chorru Kaijan kanssa. Aivan huippuhauska päivä!!

Tässä muutama kuvamaistiainen reissusta. Kuvat Noona Kujala.

Lauantaina Timi sai hoippumis/ryntäily-kohtauksen, jonka jälkimainingeissa oli huonovointinen, mutta kotinesteytyksellä ja ruualla tokeni ihan entiselleen muutamassa tunnissa. Ajattelimme, että nestevajausta ja haimme apteekista asianmukaisia tarpeita. Illalla Timi vielä halusi lenkille ja yö meni ihan rauhassa ja normaalisti. Sunnuntaiaamuna Timi sai kuitenkin uuden "kohtauksen" eikä enää sen jälkeen päässyt nousemaan ylös ja oli silmin nähden huonovointinen. Kaksinkertainen kipulääkeannostuskaan ei saanut sitä liikkeelle eikä sille maistunut vesi tai ruoka. Kaksinkertaisen kipulääkeannostuksen jälkeen se sentään nukkui tovin - koko ajan joku meistä vierellään. Olikin sitten enää vain ajan kysymys, että milloin saisimme jonkun paikalle päästämään rakkaan Ystävän viimeiselle matkalleen.

Ja niin lähti Timi, maailman lempein koira, sepelkyyhkyn huhuillessa pihakuusessa, omien ihmistensä ympäröimänä leppeän kesätuulen matkaan.

Timi jätti jälkeen suuret saappaat, mutta myös hienon perinnön. Sopuisampaa laumakoiraa sai hakea ja sen esimerkin se vuorollaan opetti kullekin meidän ison laumamme jäsenelle. Se perintö toivottavasti kantaa vielä pitkälle. Timiä ihan ikuisesti ikävöiden ja suuresti kunnioittaen... <3

Risto on ollut koira, joka on opettanut minulle kaikista eniten koirien sielunelämästä. Juuri siitä vivahteikkaasta puolesta. Siitä joka useimmilla ihmisillä jää kokonaan huomaamatta - vaivihkaisia huulten lipomisia, poispäin vilkaisuja yms. Jossei näitä Riston elämässä huomioi millään asteella, alkaa kapuloita tippumaan rattaisiin. Siinä missä pörröt rauhoittelevat, Risto sulkee luukut täysin ja tekee oman maalaisjärkensä mukaisesti. Ja se maalaisjärki harvemmin on kohdannut omaani. ;)) Minulta on mennyt monta vuotta siihen, että tajuaisin Riston sielunelämää edes tyydyttävästi; mutta nyt kun Pandoran lippaan kansi on alkanut minulle avautua en voi olla ihastelematta. <3

Risto on kova koira, joka ei muistele pahalla ikäviä asioita; muttei myöskään sen takia opi mitään kovin nopeasti. Vaikka muuten oikein älykäs onkin. Tämän ominaisuutensa vuoksi Riston koulutus on saanut vähemmän panostusta kuin olisi ollut tarpeen siinä missä pörröille on riittänyt pari hassua toistoa ja homma on alkanut sujumaan sen jälkeen melkein kuin itsestään. Olisi vaatinut koulututtajalta pitkäjänteisyyttä ja paneutumista enemmän, jotta tietyt huonot tavat olisivat jääneet oppimatta. Kun Riston jotain oppii, ja paras keino siihen on naksutin, Risto kyllä suorittaa saamansa käskyt ihailtavan tunnollisesti - lähes konemaisesti. Riston pitää vain opetusvaiheessa saada pilkun tarkat tiedot siitä mitä halutaan - mikään suurpiirteinen koulutus ei tuo mitään tulosta.

Kovana koirana ja koirana, jolla on taipumusta luontaiseen aggressioon(enkä tarkoita tällä ihmisten puremista tms.), Ristoon ei toimi laumanjohtajan murahdukset tai mulkaisut. Paras keino on jättää kaikki väärät toiminnot huomiotta, ne mitkä suinkin pystyy. Ja sen jälkeen palkita halutusta. Tämä on sen paras keino, sillä Risto on erittäin ohjaajapehmeä koira, joka ei kestä ohjaajalta oikeastaan juuri mitään panostusta/paneistamista. Muuten paksahtaa luukut kiinni. Siinä missä pörröt luimistelevat huomautuksilleni ja ottavat onkeensa, Ripa toteaa minut vaaralliseksi, heittäytyy suureleisesti maahan, mielistelee ja seuraavan vastaavan tapahtuman tullessa eteen, se on entistä paineistuneempi ja räjähdysherkempi.

Oman lisänsä tähän Pandoran lippaaseen tuo Riston suuri puolustushalu.  Kaikki mikä koetaan uhkana, hoidellaan puolustushalulla sakemannimaiseen tapaan. Ja taistelutahto varmistaa, ettei koneesta lopu löpö ihan seuraavan kulman takana! Eli jos minä sätin Ristoa ja lisään sillä tilanteeseen painetta ja uhkaa, hommat menevät vain enemmän väärään suuntaan. Mitä enemmän hermostun ja pidän koiraa kukkoilevana, sitä syvemmälle suohon tarvon tilannetta.

Risto on etikettikoira. Se noudattaa itse hyvin pikkutarkasti koirien etikettiä ja myös vaatii sitä muiltakin - sekä ihmisiltä että koirilta ympärillään. Omiltaan Risto sietää hyvin paljon, vierailta ei niinkään. Kohteliaisuus ennen kaikkea! ;) Tämä on tuonut monia mielenkiintoisia tilanteita elämäämme, emmekähän voi koiraa niistä syyttää. Ihmiset osaavat joskus olla niin kömpelöitä koirien kanssa eikä ristomainen sänttikoira voi sitä ymmärtää.

Mitä enemmän huomaan Ristoa ja myös sen omia kontaktinottoja minuun, sitä parempi on tilanteemme. Mitä vähemmän hermoilen ja kiristelen hampaita, häpeilen ja häpeissäni puran koiraan kaiken sen tunteen; sitä paremmin menee. Minun pitää olla se ehdoton kallio, johon Risto voi luottaa. Vasta sen jälkeen myös minun ääneni lasketaan äänestykseen mukaan. Eikähän kyse ole johtajuudesta vaan ihan pelkästään luottamuksesta. Aika itsestään selvää, kun sen näin pistää; mutta ihmeellisen vaikea tajuta tilanteiden ja ongelmien keskellä. ;D

Niin tai näin, tämä Pandoran lipas on ollut nämä neljä vuotta hyvin kiehtova ja koukuttava asia. Tuossa koirassa on potentiaalia vaikka mihin ja se näkyy. En malta odottaa mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan ja nautimme yhdessä elämästä. Riipaiseva Riiraa, näin me kasvattajan kanssa totesimme Ristosta jo pentuna. <3 Risto on sydäntä särkevän uskollinen ja rehellinen kumppani!

Tässä vielä muutama kuva bileistä ja nelivuotiaasta Ristosta:

Erityisen tyytyväinen olin siitä, että kaikki pojat tulivat edelleen hyvin juttuun. Ripa ja Repo juoksivat keppien kanssa sen minkä helteeltä jaksoivat. Toisinaan vaan hengailivat vierekkäin nurmikolla. Risto ei voinut millään käsittää Revon pakkomiellettä kuopia vesiämpäriä etutassuillaan. Kuka nyt tassunsa vapaaehtoisesti kastelisi, mietti Risto! ;D Repo on vesipeto.

Tässä pari kuvaa Revosta(n. 2,5v.) ennen kuin päästettiin pojat yhteen ja Revosta tuli märkä. (Tosin, oli se käynyt juuri aamupäivällä Luukissa uimassa.)

Hyviä uutisia oli myös pörröjen hammaskivitilanne. Viime elokuussa putsattiin viimeksi ja silloin sanottiin Kandalle reilu vuoden sykli olevan hyvä ja Epulle voisi vuosi olla hyvä väli. Olen täällä kotona putsaillut hammaskiviä sitä varten ostetulla "raspilla" ja sen verrran hyvin sillä saa otettua kivet pois, että seuraava putsaus suositeltiin viimeistään vuoden päähän. Selvää säästöä, kun kahdelta koiralta hammaskivien putsaus ottaa sen reilu 200€ laaki. :P

Ensi viikolla sitten pojat pääsevät mökille, kun sinne suunnataan Iitan, mun vanhempien ja siskon Noonan kanssa. Jani jää pitämään linnoitusta pystyyn ja tekemään kuistia sun muuta, kun ollaan pois jaloista. ;) Ristolle tein eilen tätä reissua varten repun selkään, jotta saan tämän mahani kanssa luotua sille edes jotain rasitusta lenkeille yksin. Ja polkupyörä otetaan mukaan - Noona lupasi pyöräilyttää Ripaa viikon aikana. Tällä toivottavasti estetään porkkispojan omat retket lähimaastoihin. ;)) Tahtoisin opettaa Riston uimaankin, mutta tiedä häntä olisko niin viisasta. Nyt kun mökkitontti ympäröi kolmelta rajalta vesi - olisko poika sitten liesussa kaiken aikaa, kun uimallakin pääsis. Tuskin sentään enää, kun on kastroitukin - mutta toisaalta, en halua aliarvioida tuon koiran aktiivisuutta enää koskaan. ;)

Tässä vielä muutama pihakuva kesän alkajaisiksi:

Juuri tällä viikolla se teki rutkasti töitä saadakseen mut nauramaan - kellisteli selällään matolla, katsoi siltiin ja heilutti etutassuja mua kohti öristen. <3 Kanda on aina ollut täynnä huumoria, aina valmiina hassutteluun. Ihanaa vaihtelua noiden kahden tosikon laumanjatkeen(Ee, Rii) kanssa. ;) Mä muistan, kun tossa viitisen vuotta sitten käytiin ahkerasti lentokentällä odottelemassa isäntää työmatkoilta ulkomailta. Kandalla oli tapana kellistellä lentokentän lattialla ja hakea katsekontaktia vieressä istujilta. Jos sellainen irtosi, teki Kanda kaikkensa lattialla saadakseen tämän ihmisen nauramaan. <3 <3

Voi kunpa saisin kymmen Kapua tänne meille kasvamaan eikä koskaan olisi aikaa ilman kapumaisuutta!

Tällä viikolla olimme taas Riston kanssa "kaupunki"lenkillä Ripan riekkukaverin Dani-collien kanssa. Vähän Paulan kanssa mietittiin mitä tuleman pitää - ottaako kaksikko vääränlaisen asenteen lenkkiin. Mutta turhaan mietittiin. :) Risto käveli rauhassa häntä alhaalla koko lenkin ja koiraohitukset tapahtuivat hipihiljaa. Mä olin kovasti ylpeä pikku porkkiksestani, joka rauhallisella asenteellaan rauhoitti kuulemma Daniakin. Hyvä Rii!! <3

Kovasti olemme jokapäiväisessä lenkkeilyssämme kiinnittäneet huomiota siihen, ettei koirien mielentila nuosisi liian kiihtyneeksi/innostuneeksi. Tämä on ainut tapa, millä lauma pysyy hallinnassa ja kuosissa yllättävissäkin tilanteissa. Ja hienosti tämäkin asia etenee, kunhan vain paneutuu mielentiloihin hieman. :)

Noin muuten grillikausi on avattu ja vappuna on ahmittu sitä omiksi tarpeiksi. ;) Rauhallinen vappu kotioloissa näiden kiireen täyttämien vkonloppujen(mm. Iitan 2v. juhlat ja muiden sukulaisten juhlia) jälkeen - ihanaa.

Talven aikana opitut naksutin-temput kantavat hedelmää. Oltiin eilen Klaukkalassa tallustelemassa kaverin kanssa "city"-lenkki ja saatiinkin kymmenkunta koiraohitusta haaviimme. Loistava ilta! :) Oli ohituksia rähisevistä koirista, koiria Riston puolella, kyttääviä koiria jne. Ja niin kauan, kun muistan vaan naksuttaa heti, kun Risto näkee ensimmäisen kerran koiran, niin se kulkee remmi löysällä, hiljaa ja kontaktissa enimmäkseen ohitukset - ne vaikeimmatkin! <3

"Click to calm" sanoo kirjakin ja kyllä se pitää paikkaansa. Kun koiralle mieluinen ja positiivinen ääni tuodaan vaikeampaan ympäristöön, niin saadaan aikaiseksi paljon rauhallisempi ja itsevarmempi koira! Jossen nimittäin muista naksutella, niin Ristokin unohtaa miten piti käyttäytyä. Koira toimii kyllä kuin kello, jos vaan ihmisaivo pysyy ajanhermolla. ;)

Meillä oli loistavaa lenkkiseuraakin. Rauhallinen ja koirat loistavasti ohittava Venni-collie. Kiitos Vennille ja Jaanalle hienosta esimerkistä. <3 Mennään toistekin! :)

Risto kävi mun kanssa koko talven maaliskuuhun asti Koirakoulu Vision koulutuksessa - opiskeltiin molemmat naksutinkoulutusta eikä se voisi upota tuohon koiraan paremmin! Risto muuttui muutenkin talven aikana tasapainoisemmaksi ja tyytyväisemmäksi. Iloisempikin se on, nyt kun tajuaa mitä siltä haluaan. Ts. kun olen vihdoin tajunnut opettaa asiat sille juurta jaksaen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Itseänikin puri naksukärpänen - harmi vain, ettei ollut rahaa jatkaa enää kesään. Kurssin päätteeksi kuin valmistusjaislahjaksi Ristosta tuli kastraattiuros. Enpä etukäteen tiennyt miten oikea päätös se oli! Ristosta on kuoriutunut takakireän tyypin alta suhteellisen leppoisa kaveri. Opittuja huonoja tapojahan tämä operaatio ei ikävä kyllä pyyhi, mutta on helpompi jatkaa koulutusta - varsinkin, kun ruokakin on TÄRKEÄ asia. ;))

Eppu kunnostautui syksyllä venyttämään mun lompakon nyörejä, kun sen nenästä tähystettiin(á 1000€) kymmensenttinen ruohon pätkä, jota ensin hoidettiin nenäpunkkitartuntana alkusyksy aika hyvällä hinnalla(kuuden koiran nenäpunkkilääkitykset). Ihme kyllä Eppu selvisi 4h narkoosista hengissä - ei niin selvää kahdeksan vuotiaalle sydän-maksavikaiselle! Samalla tehtiin sydämeen perusteellinen tutkimus ja siellä on kaikki ennallaan. Eli ei merkkejä vajaatoiminnasta mikä oli paras uutinen ikinä. <3 Eppu ei kuitenkaan jättänyt lekurireissujaan tähän vaan kk tähystyksen jälkeen se alkoi taas nieleskellä ja kakoa. Tällä kertaa löytyi rauhoituksessa ärhäkkä nielu-/kurkunpääntulehdus, joihin saatiin vielä ärhäkämpi ab-kuuri. Tämän episodin jälkeen huomioni vihdoin kiinnittyi Epun liikkumiseen, joka oli koko syksyn ajan ollut vähän jäykempää kuin yleensä. En tosin ollut päässyt sitä hieromaankaan, kun sillä oli koko ajan joku lääkekuuri päällä, mutta silti halusin tutkia asiaa. Kun veronpalautukset tulivat, niin Epulle varattiin aika röntgeniin. Sinne meni palautukset sen siliän tien, mutta tulipahan otettuakoirasta n.25 kpl kuvia. Oikeastaan melkein koko koira kuvattiin ja pari pientä asiaa löydettiin: oikeassa ranteessa sisäpuolella kulumaa(johtunee Epun hieman pihdeistä ranteista), seitsemännen rintanikaman jälkeisessa välissä voi olla "jotakin" (alkavat välilevytyrä? Magneettikuvissa selviäisi enemmän, mutta se ei ole akuuttiasia) sekä ristiluun ensimmäisen nikaman katto on hieman painunut. Tämä jälkimmäinen on kuulemma aika tyypillistä sakemanneilla, eläinlääkärin sanojen mukaan eikä välttämättä aiheuta minkäänlaisia oireita.

Ennen kuvauksia Eppu aristi taivutuksissa oikeaa rannetta, oikeaa kinnerniveltä ja Epun takajalkojen asentotunto oli heikentynyt(voi viitata pelkkiin lihasperäisiin ongelmiinkin). Epäilen, että sen asentotunto on ollut heikko koko sen iän - jo osteopaatti vuonna 2004 kyseli onko kyseessä perätilapentu (ja kyllä on mahdollisesti), joilla usein tapaa heikentynyttä motoriikkaa takapäässä.Ja tämähän on Epun elämäntarina - neljä vasenta jalkaa. Viisi vuotiaana se jopa oppi seisomaan puunrungon päällä! ;) No tämä Epusta, joka on menossa akupunktioon rannekulumansa vuoksi kunhan vain saan aikaiseksi sen järjestää. Magneettikuvaus(á ~700€)  jää odottamaan lottovoitto, koska asia ei ollut akuutti. Eppu on myös kärsinyt närästyksestä ja saanut siihen säännöllisesti kuureja - tämäkin asia on varmasti vaivannut sitä jo vuosia.

Noin muuten elämä juoksee Iitan tahtiin, joka puhua pulputtaa kaksivuotiaan tavoin kuin moottoriturpa. Fyysinen vauhti on vähintään yhtä kova. Pihahommat ovat myös alkaneet ja tänä vuonna onkin varsin kunnianhimoinen tavoite ulkotöiden osalta. *puuh* Mutta eipä tässä hätää. Aurinko paistaa, tilhet ruokailevat katajassa, rahat on loppu ja koirat voivat tällä hetkellä hyvin!